Moro!
Siälä työväen tekemässä residentinlinnassa, missä eliitti on vuodesta toiseen riekkunu, onkin ny remontti. No tää kansakunnan keulakuva hoveineen on sitte päissänsä keksiny, että passaa sitä kerran tulla Tampereellekin. Ohan siitä aikaa, kun heirä herruutensa tupeksi tänne lahtarikaartien kanuunoitten, kiväärien ja kuularuiskujen perässä. Vaikka sukupolvet ovat vaihtuneet ja vuosijuhlissa viini virrannu veren sijaan, nii kyä me tunnistetaan valkosen vallan perilliset siks samaks porvariluokaks samoine hännystelijöineen. Ja että viälä pitäis täälläki suvaita tota luakkavallan juhlintaa? No eihän semmone peli vetele, jollei sitten vedellä lämäreitä suaraa porvareitte naamatauluihi!
Vaan kehno on remukekkereiden ajoituskin, kun “isänmaa” tarjoaa taas keppiä ja kyykytystä hamaan tulevaisuure tappii asti. Ne sateenkaarihallituksen syäpäläiset riistää köyhältä ja työläiseltä leijonanosan siitä vähästä mikä meillä on viälä jälellä. Ja samaan aikaan ne kermaperseet summuut arvon tyhjäntoimittajat kehottaa kaikkia kansalaisia puhaltaan yhteen hiileen ja oottaa, et me keräännyttäis töllöttimien ääreen ihaileen, kuinka loistokkaasti ne herrat meiän kustannuksella mässäilee. Tuosta valheellisesta
yhtenäisyydestä me ollaan aina saatu vain selkäämme, eikä me siihen samaistuta juhlapäivinäkään. Se mitä meikäläisille on tässä yhteiskunnassa joskus voitettu, on voitettu kansallisen yhtenäisyyre luokkamurtumien kautta. Se on nääs sillai, että he ja me ei pelata vain eri sarjassa, vaan ihan eri peliä.
Pelatkoot he vallan huipulla – me pelataan kadulla. Me ollaan tamperelaisia, mutta ennen kaikkea ollaan tyäväen poikia ja tyttäriä, vallatonta sekaväkee, maailmankansalaisia, kantaväestöö ja tulokkaita. Me ollaan viaraanvarasta kiakkokansaa ja vaikka ohrana kuinka yrittäis estää, kutsumme kaiken rahvaan Kiakkovierasjuhliin Tampereelle joulukuun 6. päivä – sillon rillataan!
Nährään!